Spacer

Breadcrumbs

Bradley-savustimen tarina

Bradley-savustin kehitettiin Kanadan länsirannikolla Brittiläisessä Columbiassa, missä lohta on runsaasti. Bradley Technologies -yhtiön toimitusjohtajan Wade Bradleyn sanoin:

 

Bradley-savustin sai oikeastaan alkunsa 1970-luvulla, kun isäni päätyi tekemisiin erään savustusmestarin kanssa. Tarina menee niin, että tämä savustusmestari ei tiennyt mitään lohenkalastuksesta, joten hän pyysi isältäni neuvoa. Isäni lupasi opettaa hänet kalastamaan, jossa saisi vastavuoroisesti lohensavustusoppia. Vielä noihin aikoihin lohen narraaminen oli paljon helpompaa kuin nykyisin. Jos tuo sopimus solmittaisiin nyt, Bradley-savustimen tarina olisi saattanut jäädä lyhyeksi. No, savustusmestari oppi kalastamaan lohta. Isäni opetti hänelle kalastuksen tärkeimmän säännön: älä kalasta siellä, missä ei ole kalaa, piste.

Niinpä mies piti lupauksesta. Hän antoi isälleni yksinkertaisia savustusreseptejä, joissa käytettiin tavallisia raaka-aineita, ja paljasti isälleni savustuksen salat. Hän sanoi, että kaiken a ja o on savun määrän hallinta. Entisaikaan tämä tarkoitti sitä, että sahanpurua piti pitää silmällä jatkuvasti – kytevä puu ei saa nostaa lämpötilaa liian korkeaksi, ja ennen kaikkea se ei saa ehtiä palamaan tuhkaksi. Palamista tarkkaillaan, ja kun hiilloksen hehkuun alkaa tulla valkoisia tuhkahitusia, se pitää poistaa. Tilalle pannaan uutta sahanpurua ja savustusta jatketaan reseptissä vaaditun ajan. Yksinkertaista, eikö vain? Ja nyt minä sen paljastin.

En ehkä sittenkään. Minäkin opin joka päivä jotain uutta savustamisesta. Savustuksen harrastajat ympäri maailmaa saavat minut huomaamaan, että keksittävää ja kokeiltavaa on vielä paljon. Saamme upouusia ja upeita reseptejä, joita on pakko testata. Yritämme pitää sinut niistä ajan tasalla. Jos haluat tietää lisää, jatka lukemista. Lupaan kertoa kaiken. Isäni otti onkeensa tästä savustuksen periaatteesta ja alkoi kehitellä savustinta, joka tekisi juuri niin kuin mestarin mukaan täytyi tehdä, siis hallitsisi savun määrää. Niihin aikoihin savustuslaatikkona käytettiin leivänkohotusastiaa, sahanpurut pantiin vanhalle valurautapannulle ja savu synnytettiin keittolevyä lämmittämällä. Lisäksi tarvittiin kosolti vapaa-aikaa, jolloin ei voinut tehdä muuta kuin tuijotella savua tyhjänpanttina. Tarinaan astuu mukaan setäni, joka on varsin taitava sekä savun tuijottelussa että tyhjänpanttina olemisessa – hän on sattumoisin myös varsin välkky keksijä.

Isäni ja setäni alkoivat kehitellä savustinta, joka tuottaisi tasaisesti puhdasta savua eikä tarvitsisi jatkuvaa valvontaa. He kokeilivat kaikkea mahdollista savun hallitsemiseksi, jopa tutkivat erilaisten sahanpurujen palamista ja koettivat liottaa sahanpurua ennen savustusta. No, siitä seurasi vain höyryä, kunnes puru oli niin kuivaa, että alkoi savuta – hyh ja pah. Suuremmat puunpalat taas tarvitsivat enemmän energiaa palaakseen. Niistä ei ollut mihinkään, koska he eivät kyenneet hallitsemaan lämpötilaa, vaan puu paloi väistämättä tuhkaksi eikä maukkaasta ruoasta ollut tietoakaan.

Ette saata kuvitellakaan, millaisia vehkeitä ja vempeleitä he kehittelivät pääsemättä mihinkään tuloksiin, kunnes lopulta he palasivat lähtöruutuun ja totesivat, että savustukseen paras puru oli kulmikasta, ei liian hienoa eikä käsisirkkelillä syntynyttä. Mutta miten saada täydellistä sahanpurua? Onnea vain yritykseen. Ensimmäisenä kehitettiin Bradleyn savustusbriketit. Oli ensiarvoisen tärkeää saada koko, muoto ja tiheys oikeaksi, ja sehän toimi. Briketti tuotti puhdasta savua, ei palanut tuhkaksi ja tarvitsi vain vähän energiaa savutakseen. Ennen kaikkea se oli helppo sammuttaa. Voisi sanoa, että he keksivät ensimmäisen savustimen, jolla savustumisen voi pysäyttää. Se olisi puoliksi totta.

Tässä on vähän sama juttu kuin vanhoissa levysoittimissa. Kumpi oli ensin, levy vai soitin? Seuraavaksi piti kehittää savustuslaatikko. Taas täytyi palata savustuksen perusperiaatteisiin. Itse laatikko ei muuttunut paljonkaan, mutta keittolevyn korvasi litteä lämpövastus ja paistinpannun taas hieno syöttölaite, joka syötti brikettejä jatkuvasti vastuksen päälle niin, että savua syntyi tasaisesti. Enää savustusta ei tarvinnut keskeyttää käytettyjen purujen poistamiseksi, vaan briketit sammutettiin vedellä ja toinen vastus kontrolloi savustuslaatikon lämpötilaa. Lisättiin vielä muutama osanen, jotta laitteesta saatiin mahdollisimman hyvä, ja lopputuloksena oli Bradley-savustin.

Se toimi moitteettomasti, tuotti hienoa savua ja savustimella tehty ruoka oli erinomaista. Paikalliset huippukokit pääsivät ensimmäisinä kokeilemaan Bradley-savustinta. Kun sinä olet valmis kokeilemaan, ota meihin yhteyttä tai käy jossain monista jälleenmyyntipisteistämme, niin saat lisätietoa savustimista, briketeistä, suolausmausteseoksistamme ja monista muista tuotteistamme.

 

Parhain terveisin,

Wade Bradley